30.4.2015

Suurin rajapyykki vaihdosta on ohitettu, kolmisen viikkoa takana ja suurin piirtein saman verran vielä jäljellä. Jouduimme tänä aamuna hyvästelemään ensimmäisen kämppiksistämme, hän pääsi jo kotimatkalle, käy suorastaan vähän kateeksi. Koti-ikävä kasvaa päivä päivältä - kyllä Suomessa on asiat tosi hyvin ja voi olla ylpeä suomalaisuudestaan. Terveisiä vaan sinne kotipuoleen! <3 :)

Asunnossamme on ilmennyt lisää ongelmia. Jostain syystä sähköt katkeilevat monta kertaa päivässä (toissailtana seitsemän kertaa peräkkäin), etenkin jos pyykkikone on päällä. Sähköt ovat katkeilleet ensimmäisistä päivistä lähtien, mutta nyt sähkökatkokset alkavat kiristää hermoja - pyykkikoneen ohjelma nimittäin katkeaa ja se täytyy aloittaa joka kerta alusta katkoksen jälkeen. Näin yhden koneellisen peseytymiseen voi kulua jopa kahdeksan tuntia. Lisäksi pyykkikone ruostuttaa vaatteita, muutama suhteellisen arvokas kokintakki on jo pilalla. Toinenkin suihkuistamme toimii nyt! Ainoa miinuspuoli on se, että suihkusta tulee pelkkää kylmää vettä..  Eilen "kylmän suihkun" kylppäri teki temput, oven lukko hajosi ja Hannes jäi vessaan oven taakse jumiin. Kymmenisen minuuttia rynkytimme ovea ja koetimme saada sen auki. Mietimme jopa oven hajottamista voimakeinoin, mutta totesimme, että saamme varmasti laskun uudesta ovesta ja sen asennuksesta paikallisen tyylin tuntien. Niinpä nokkelina muistimme, että kylpyhuoneen pikkuisesta ikkunasta pääsee kadulle ja autoimme viiden hengen voimin Hanneksen ulos. Hanski selvisi ehjänä muutamaa mustelmaa ja naarmua sekä likaista paitaa lukuun ottamatta. Pelastusoperaatiollamme oli parikymmentä silminnäkijää - sukkasillaan kadulla juokseva Hannes herätti kurttuisia kulmia sekä kummeksuvia katseita.

Saimme hieman lisätietoa paikallisesta ruoanvalmistuksesta. Täällä ravintolat eivät saa valmistaa itse mitään majoneeseja, sillä raa'at kananmunat aiheuttavat liian suuren salmonellatartuntariskin. Ravintoloissa ei myöskään yleensä ole jääpalakoneita, vaan jääpalat tuodaan yli kolmenkymmenen kilometrin päästä pääkaupunki Puerto del Rosariosta pusseittain - hygieenistä, ehkä.

Olemme päässeet näkemään täällä Fuerteventurassa mahtavan vuorovesi-ilmiön! Meren pinta saattaa vetäytyä useita kymmeniä metrejä. Ilmiö on jännittävä ja meren liikkumista on mukavaa seurailla. Myönnetään, että ensimmäisen kerran ilmiön nähdessämme luulimme, että tulossa on vähintäänkin hyökyaalto - emme nimittäin muistaneet ollenkaan vuoroveden olemassaoloa. Onneksi kuitenkin löimme viisaat päämme yhteen ja tajusimme mistä on kyse, emmekä menneet typeränä kyselemään paikallisilta mahdollisesta luonnonmullistuksesta.

Kaikki meistä on uskaltautunut jo uimaan! Joinakin päivinä sää on ollut niin tuskaisen kuuma, että vilpoisa merivesi tuntuu jumalaiselta pelastukselta. Vesi todellakin on melko viileää ja todella suolaista. Ensimmäisen viikon rauskuhavainnosta huolimatta pulikointi on maistunut, vaikka uimareissun jälkeen on melkeinpä pakko käydä suihkussa. Merivesi tekee ihon ja hiukset tosi nahkeaksi ja hiekkaa on joka paikassa, kirjaimellisesti.

Sunnuntaina päätimme olla reippaita ja heräsimme aamulla kukonpieraisun aikaan tarkoituksenamme hypätä bussiin ja ajella saaren pääkaupunkiin ostoksille ja tutustumaan kaupunkiin. Matka Puerto del Rosarioon kesti noin neljäkymmentä minuuttia. Maisemat matkan varrella olivat upeita - pieniä vuoria, hiekkadyynejä sekä meren turkoosi välkehdintä valkeine rantoineen. Bussikuski ei ollut sunnuntaiajelija vaan painoi kaasua epäröimättä - välillä suorastaan pelotti. Turvavöitä bussissa ei tietenkään ollut. Rosarioon päästyämme kävelimme kymmenen minuutin matkan kaupungin keskustaan vain todetaksemme, että kaikki kaupat ja ostoskeskukset ovat suljettuja. Kävimme pienellä huoltoasemalla ahdistelemassa myyjää ja kyselemässä onko mikään paikka auki. Myyjä kertoi, että Corralejossa on suuri ostoskeskus, joka on avoinna sunnuntaisin. Kiitokseksi myyjän avuliaisuudesta ostimme kartan sekä jäätelöt. Kävimme aamupalalla eräässä mukavassa kahvilassa, joka sentään oli auki. Kahvila oli oikeastaan samalla baari, jossa paikalliset sedät olivat seuraamassa jalkapalloa ja juomassa olutta. Meteli oli järkyttävä, sillä jalkapallopelin selostajan lisäksi kahvilan myyjät sekä kaljoittelijasedät huusivat taukoamatta toisilleen. Emme meinanneet päästä kahvilasta ulos, sillä kaupungissa oli meneillään maratoni ja juoksurata kulki tietenkin kahvilan oven vierestä. Näimme mahtavan oksennussarjan, jotkut juoksijat ottivat touhun ehkä turhan tosissaan.. Aamupalan jälkeen kävelimme takaisin bussiasemalle ja palasimme Corralejoon. Jäimme pois bussista ja aloimme etsiä ostoskeskusta, jota ei löytynytkään mistään. Lopulta eräs taksikuski pysähtyi kohdallemme ja kysyi mitä etsimme. Kerroimme ostoskeskuksen nimen ja hän pyysi meidät kyytiin. Noustuamme taksiin selvisi, että kyseistä ostoskeskusta ei ole enää olemassakaan. Kompromissina taksikuski heitti meidät kahdensadan metrin päähän "ostoskeskukseen" ja veloitti vielä kolme euroa moisesta matkasta, vaikka mittari ei edes ollut päällä. "Ostoskeskus" paljastui kammottavaksi basaariksi, joka oli täynnä brittituristeja, meteliä ja musiikkia. Pyörimme hetken pahimmassa turistirysässä, mitä täällä olemme nähneet ja palasimme takaisin kotiin. Kotiin päästyämme oli pakko todeta, että pa*ka reissu, mutta tulipahan tehtyä. Olimme niin hikisiä, että painuimme saman tien uimaan ja sen jälkeen syömään. Onneksi hyvä ruoka paransi turhautuneen mielen. Sinne meni siis ainoa yhteinen vapaapäivä.

Työt ovat jatkuneet normaaliin tahtiin, paitsi Iida on siirtynyt hotellin ravintolasta vastaanoton tiskille. Hotellin respa elää nykypäivän sekä 70-luvun väliä. Tietokoneella käytössä on neljä eri varausjärjestelmää, mutta esimerkiksi huonestatukset ovat perinteiseen malliin vastaanoton seinällä konkreettisena tauluna. Työ on todella tehotonta ja tietokoneen, tulostimen sekä huonestatustaulun välillä paperit kainalossa juoksemiseen kuluu tolkuttomasti aikaa. Tietokoneella olevat varausohjelmat ovat tietenkin espanjankielisiä. Lisäksi suurin osa asiakkaista on ranskalaisia ja hehän eivät tietenkään puhu englantia.

Hauskaa Vappua sinne Suomeen! Iida ja Antti viettävätkin suomalaisen työn juhlaa työpaikoillaan muiden kavereiden ollessa vapaalla. Täällä työaikojen ja vapaiden toivominen ei kaikissa työpaikoissa johda tuloksiin ja touhu on melko joustamatonta..